Ääni on äidinkieleni

Jutta Annala
Laulaja, Lauluntekijä, tuottaja

Sataa live @ LuuriLive (23.1.2024)

Säv. & san. Jutta Annala
Sov. Jutta Annala & Markku Ollikainen
Äänitys: Otso Koskelo / Atomic Spa Studios
Miksaus -  Markku Ollikainen / Soundia
Kuvaus: Yvapurü Samaniego Bonnin
Leikkaus: Markku Ollikainen

Video on tuottaja Markku Ollikaisen kanssa fiilistelyä tuotanto- ja sovitusidiksestä SATAA kappaleeseen. Tällä tavalla liikumme kohti seuraavaa albumia.

VILLI JA VAKAA

Kirjoitan lauluja, koska mieleni on pulppuaa villinä. Laulujen kirjoittaminen on mitä ihanin keino tai yritys valjastaa tuo isoiso energia.

Kehoni ei ole villi, ei ainakaan enää, sillä olen jo varsin aikuinen nainen, joka parani hermoston ylivirityspaniikista vasta 45-vuotiaana. Vuosien sairastelun jälkeen alan olla jo vakaa ja tunnen temponi rajat.

“Haluan tehdä musiikkia.”, on vastaus aika moneen asiaan.

Palan musiikin tekemiselle ja kaikelle mitä sen eri vaiheisiin kuuluu, sekä kohtaamisille, keskusteluille, sessioille, jumituksille, kiireelle, kasvulle mitä sen myötä tulee.

Palan laulamiselle. Olen laulanut kauan. Ammatikseni yli puolet elämästäni. Lapsena lauloin aina kun hävetti ja minua hävetti tosi usein ja nyt aikuisena onnekseni laulattaa kaikki. Ääni on äidinkieleni.

Musiikki

”Mystistä, herkkää ja häpeämätöntä… ja samalla romanttista, anteeksiantavaa ja kaunista. Annalan ääni on herkkä ja väkevä, joka taipuu niin isoihin melodioihin kuin intiimeihin sävyihin.” Kuulijan luonnehdinta kappaleesta Sinivalaat.

Kirjoitan musiikkia itselleni ja muille, niin itsekseni kuin yhteistyössä. Tekotapojen vaihtelevuus on innostavaa ja virkistävää, mutta kaiken perusta on oma työpiste, jonka ääreen istahdan lähes päivittäin ja teen jotain mikä liittyy musiikin kirjoittamiseen. Musiikin kirjoittamisessa minulle tärkein on tunne, joka herää rytmistä, sanoista, melodiasta, soinnuista tai soundista. Sitten tuota tunnetta seurataan ja siitä tulee sitten jossain kohtaa valmis laulu. Joskus siihen menee vain hetki, joskus vuosikymmen tai jopa kaksi.

Kirjoitan itseäni ulos melankoliasta. Minussa on asunut syvä suru ja asuu edelleen kipu, mutta minussa asuu myös raikuva nauru ja veikeä sydän. Kirjoittamalla lauluja mukaan liittyy usemmiten ilo ja toivo. Koen, että minulla on vastuu kertoa miten olen oppinut elämään itseni kanssa sovussa ja miten lähellä onkaan laulujen lohtu ja yhteys. Haluan jakaa sen miten minusta tuli villi ja vakaa.

“Mikään ei muutu, jos mitään ei muuta.”

”Sä virtaat minussa niin, että sattuu.
tihkut läpi kaikken mitä teen.”

”Sisällä velloo pidäteltyjen kyynelten valtameri,
joka meidät toisistamme erottaa.”

”Elämä, joka hetki väkevästi laulaa.
Soluissamme hengittäen samaa vanhaa voimaa.”

”Kun luulet makaavasi pohjalla, joku koputtaa lattiaan.”